Thursday, February 17, 2011

Oikeutta?

Olen tällä viikolla osallistunut kahtena päivänä luennoille, joissa aiheena on ollut rikokset, niistä annettavat rangaistukset ja rangaistusten täytäntöönpano. Aihe on kiehtova ja herättää aika ajoin kiivastakin keskustelua oikeudenmukaisuudesta ja siitä, onko rangaistuskäytäntömme riittävän tiukka.

Päällimmäisin ajatukseni liittyy siihen, että rangaistuksen tarkoitus on aina aiheuttaa jonkinlaista kärsimystä rangaistuksen kohteelle. Tarkoitus ei ole kostaa tapahtunutta tekijälle ja siksi rankaiseminen onkin siirretty viranomaisille, jotka puolestaan noudattavat rikoslakia. Rangaistusten perustana ovat teot ei tekijä. Tämä siksi, että järjestelmä kohtelisi ihmisiä tasapuolisesti. Samasta rikoksesta pitäisi siis tulla samanlainen rangaistus. Kyseessä ei ole mikään helppo tehtävä. Vankeus- ja sakkorangaistukset ovat yhteiskunnan määräämiä seuraamuksia rikoksiin syyllistyneille, niiden tarkoitus on osoittaa, että meidän yhteisiä sääntöjämme ei voi rikkoa ilman, että siitä joutuu vastuuseen. Uhrin hyvitys tulee mahdollisten vahingonkorvausten kautta. Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka kuitenkin sotkeutuvat todella helposti toisiinsa. Mitä vakavampi rikos on kyseessä sitä pienempi mahdollisuus on siihen, että uhrin elämä koskaan palaa sellaiseksi kuin se oli ennen rikosta. Uhrin elämää ei korjaa se, että tekijä säilötään loppuiäkseen vankilaan, eikä mikään raha korvaa rikoksesta syntyneitä vaurioita. Ehkä olisi aika miettiä, olisiko olemassa muunlaisia tapoja reagoida rikoksiin ja uusia tapoja rikosten aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen?

Toinen asia, jota jäin miettimään on se, että esimerkiksi vankeusrangaistuksen kärsimys syntyy vapauden menettämisestä. Vankilan tarkoitus ei ole tuottaa minkäänlaista muuta kärsimystä. Itseasiassa päinvastoin, vankilan tehtävänä on tehdä työtä sen eteen, että rangaistustaan suorittavat ovat vapauduttuaan mahdollisimman kykeneviä liittymään takaisin yhteiskuntaan. Olisihan ihan kummallista, mikäli järjestelmä, joka on luotu tuomaan turvaa ja järjestystä, aiheuttaisi uusia ongelmia? Tästä asiasta käydään ihan liian vähän keskustelua. Voimme joko valita kovan linjan, vaatia kovempia rangaistuksia, pitää ihmisiä pitempään vankiloissa. Kuitenkin käsittääkseni kaikki tutkimukset osoittavat, että rikollisuus ei vähene tiukempien rangaistusten myötä. Jos niin olisi, eikö se tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi Teksasissa ei tehtäisi lainkaan rikoksia kuolemanrangaistuksen häilyessä mielessä?

Suunta, jonka voimme valita, kulkee kohti ihmisten kuntouttamista ja sen varmistamista, että vankilasta vapauduttuaan rangaistuksensa suorittaneilla on mahdollisuus selvitä ihan laillisin keinoin. Tämä vaatisi huomattavaa panostusta koko rikosseuraamusalalle. Kunnioitan suuresti ihmisiä, jotka tällä hetkellä työskentelevät alalla. Heille lankeaa kohtuuton osa esimerkiksi päihde- ja mielenterveystyöstä, joka pitäisi tehdä vankilan ulkopuolella. Asiakasmäärän kasvaessa (ja ehkä asiakkaiden ongelmien vaikeusasteen kasvaessa) vankiloita lakkautetaan, henkilökunnan määrä vähenee ja rikkana rokassa ovat jatkuvat organisaatiomuutokset.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että yhteiskunnissa, joissa ihmisten luottamus toisiinsa ja viranomaisiin on suuri, vankimäärät ovat pieniä. On meistä itsestämme kiinni arvostammeko tätä luottamusta ja panostammeko siihen, että se pysyy ennallaan tai jopa kasvaa. Mitä meidän pitää tehdä, jotta mahdollisimman moni kunnioittaisi yhteisiä sääntöjämme? Mitä voisimme tehdä luodaksemme sellaisen järjestelmän, jossa rangaistuksensa suorittaneet olisivat motivoituneita jatkossa noudattamaan näitä sääntöjä? Mitä voisimme tehdä, jotta rangaistuksensa kärsineillä olisi mahdollisuus integroitua takaisin yhteiskuntaan?

Saturday, February 5, 2011

Democracy?

We have all seen stories about Egypt. Many of us follow the situation through social media as I do. For example Twitter is full of tweets about Egypt. The more I read, the more I get annoyed of the attitudes of us, who live in western coutries. It seems that the biggest fear is, that the power is going to end up to islamists. It's sad, that we can speak of democracy and then say from outside, who would be the best to create that democracy and all in the same sentence.

Democracy is a process. We can't wrap it up and give it as a present and say, that you have to use this. It has been tried and every time it has failed to work. Democracy is born from within not from outside. People have to want it, because otherwise they won't be active citizens. The process from dictatorship or from very authoritarian system takes time and unfortunately many times it takes also victims. From outside we can support those, who work towards democracy, but we can't say, what kind of society they should create. We should listen more and respect other cultures and religions. If western counries have supported the worst dictators in the past and also in this very moment, it is hypocritical to lecture about democracy.

It would also be a perfect moment spend a little time to think, how democratic society we ourselves live. Has every citizen a true possibility to have an effect to our society or to the issues that touch his/her life? Do we have a system, that supports active citizenship? Do we have a culture, where we can freely speak of important issues and where we feel, that we are heard?

For example if the percentage of those, who vote in the major elections is falling rapidly, what is the level, when we can't anymore say, that we have a living democracy? It isn't enough, that we have a right to vote, we need a society, that supports active citizenship, open conversation, accepts diversity and appreciates it's citizens.