Kävin kuuntelemassa Vox Helsinkiä, jossa puhui Martti Koskenniemi oikeudenmukaisuudesta. Puhe herätti minussa monenlaisia ajatuksia. Me puhumme usein oikeudenmukaisuudesta ikään kuin maailmassa olisi yksi kaikkien mielestä sama oikeudenmukaisuus. Vaikkakin olisimme tiettyyn pisteeseen saakka samaa mieltä siitä, mikä on oikeudenmukaista, oikeudenmukaisuus on aina subjektiivinen kokemus. Siksi joudumme kerta toisensa jälkeen määrittelemään, mikä on oikeudenmukaista juuri tässä tilanteessa, juuri tässä hetkessä, juuri näiden ihmisten kesken. Koskenniemi sanoi puheessaan, että olemme ulkoistaneet tämänkin vaikean asian asiantuntijoille. Ongelma vain on se, etteivät asiantuntijatkaan kykene määrittelemään oikeudenmukaisuutta niin selkeästi meille, että kykenisimme käyttämään määritelmää omassa elämässämme ja kokemaan, että elämä olisi silloin oikeudenmukaista. Koskenniemi totesikin, että tällaisen vallan antaminen asiantuntijoille aiheuttaa vaaran siitä, että kukaan ei ota itse vastuuta. Kun vastuu ei tunnu olevan kenelläkään, se aiheuttaa epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen kasvamista.
Sovittelussa on tarkoitus siirtää painopistettä takaisin asiantuntijoilta, viralliselta järjestelmältä, niille, jotka ovat asiantuntijoita omassa elämässään. Sovittelussa tarjotaan osapuolille mahdollisuus määrittää yhdessä keskustelun kautta se, mikä on heille oikeudenmukaista juuri siinä tilanteessa, jossa he ovat. He saavat määritellä hyvitykset ja korvaukset siten, että kaikki kokevat ratkaisun oikeudenmukaiseksi. Edes hetkellisen oikeudenmukaisuuden kokemuksen saavuttaminen vaatii työtä ja ennen kaikkea se vaatii osapuolilta halukkuutta osallistua prosessiin avoimin mielin, jotta he kykenevät kuulemaan, mitä muilla osapuolilla on sanottavana.
Sovittelutilanteiden ohjaaminen on haastavaa vapaaehtoistyötä. Helpommaksi sitä ei tee se tosiasia, että meillä on kaikilla on, välillä hyvin voimakas, näkemys siitä, mikä on missäkin tilanteessa oikeudenmukaista. Sovittelijan pitäisi kyetä reflektoimaan omia asenteitaan ja sitä, mistä hänen näkemyksensä oikeudenmukaisuudesta kumpuaa. Tämä siksi, että hän kykenisi jättämään oikeudenmukaisuuden määrittelemisen sovittelun osapuolille. Sovittelijan tärkein työ ei ole määrittää, mikä on juuri tässä tilanteessa oikeudenmukaista, vaan hänen työnsä on varmistaa, että kaikki saavat äänensä kuuluviin ja että osapuolten mielestä saavutettu ratkaisu on oikeudenmukainen. Paras tulos sovittelusta on se, että kaikki osapuolet lähtiessään kokevat tulleensa kuulluksi ja kokevat, että juuri tässä asiassa ja tässä hetkessä on saatu yhdessä aikaan oikeudenmukainen ratkaisu.
Haastan kaikki tarkkailemaan itseään ja miettimään eri tilanteissa, mikä juuri tässä olisi mielestäni oikeudenmukaista? Mihin omat ajatukseni juuri tässä tilanteessa perustuvat? Voisiko tilanteessa jollain muulla olla toisenlainen käsitys oikeudenmukaisuudesta ja mihin se voisi perustua? Mitä voisin itse tehdä, jotta ihmiset ympärilläni kokisivat tulleensa kohdelluksi oikeudenmukaisesti?
Tuesday, March 15, 2011
Thursday, February 17, 2011
Oikeutta?
Olen tällä viikolla osallistunut kahtena päivänä luennoille, joissa aiheena on ollut rikokset, niistä annettavat rangaistukset ja rangaistusten täytäntöönpano. Aihe on kiehtova ja herättää aika ajoin kiivastakin keskustelua oikeudenmukaisuudesta ja siitä, onko rangaistuskäytäntömme riittävän tiukka.
Päällimmäisin ajatukseni liittyy siihen, että rangaistuksen tarkoitus on aina aiheuttaa jonkinlaista kärsimystä rangaistuksen kohteelle. Tarkoitus ei ole kostaa tapahtunutta tekijälle ja siksi rankaiseminen onkin siirretty viranomaisille, jotka puolestaan noudattavat rikoslakia. Rangaistusten perustana ovat teot ei tekijä. Tämä siksi, että järjestelmä kohtelisi ihmisiä tasapuolisesti. Samasta rikoksesta pitäisi siis tulla samanlainen rangaistus. Kyseessä ei ole mikään helppo tehtävä. Vankeus- ja sakkorangaistukset ovat yhteiskunnan määräämiä seuraamuksia rikoksiin syyllistyneille, niiden tarkoitus on osoittaa, että meidän yhteisiä sääntöjämme ei voi rikkoa ilman, että siitä joutuu vastuuseen. Uhrin hyvitys tulee mahdollisten vahingonkorvausten kautta. Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka kuitenkin sotkeutuvat todella helposti toisiinsa. Mitä vakavampi rikos on kyseessä sitä pienempi mahdollisuus on siihen, että uhrin elämä koskaan palaa sellaiseksi kuin se oli ennen rikosta. Uhrin elämää ei korjaa se, että tekijä säilötään loppuiäkseen vankilaan, eikä mikään raha korvaa rikoksesta syntyneitä vaurioita. Ehkä olisi aika miettiä, olisiko olemassa muunlaisia tapoja reagoida rikoksiin ja uusia tapoja rikosten aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen?
Toinen asia, jota jäin miettimään on se, että esimerkiksi vankeusrangaistuksen kärsimys syntyy vapauden menettämisestä. Vankilan tarkoitus ei ole tuottaa minkäänlaista muuta kärsimystä. Itseasiassa päinvastoin, vankilan tehtävänä on tehdä työtä sen eteen, että rangaistustaan suorittavat ovat vapauduttuaan mahdollisimman kykeneviä liittymään takaisin yhteiskuntaan. Olisihan ihan kummallista, mikäli järjestelmä, joka on luotu tuomaan turvaa ja järjestystä, aiheuttaisi uusia ongelmia? Tästä asiasta käydään ihan liian vähän keskustelua. Voimme joko valita kovan linjan, vaatia kovempia rangaistuksia, pitää ihmisiä pitempään vankiloissa. Kuitenkin käsittääkseni kaikki tutkimukset osoittavat, että rikollisuus ei vähene tiukempien rangaistusten myötä. Jos niin olisi, eikö se tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi Teksasissa ei tehtäisi lainkaan rikoksia kuolemanrangaistuksen häilyessä mielessä?
Suunta, jonka voimme valita, kulkee kohti ihmisten kuntouttamista ja sen varmistamista, että vankilasta vapauduttuaan rangaistuksensa suorittaneilla on mahdollisuus selvitä ihan laillisin keinoin. Tämä vaatisi huomattavaa panostusta koko rikosseuraamusalalle. Kunnioitan suuresti ihmisiä, jotka tällä hetkellä työskentelevät alalla. Heille lankeaa kohtuuton osa esimerkiksi päihde- ja mielenterveystyöstä, joka pitäisi tehdä vankilan ulkopuolella. Asiakasmäärän kasvaessa (ja ehkä asiakkaiden ongelmien vaikeusasteen kasvaessa) vankiloita lakkautetaan, henkilökunnan määrä vähenee ja rikkana rokassa ovat jatkuvat organisaatiomuutokset.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että yhteiskunnissa, joissa ihmisten luottamus toisiinsa ja viranomaisiin on suuri, vankimäärät ovat pieniä. On meistä itsestämme kiinni arvostammeko tätä luottamusta ja panostammeko siihen, että se pysyy ennallaan tai jopa kasvaa. Mitä meidän pitää tehdä, jotta mahdollisimman moni kunnioittaisi yhteisiä sääntöjämme? Mitä voisimme tehdä luodaksemme sellaisen järjestelmän, jossa rangaistuksensa suorittaneet olisivat motivoituneita jatkossa noudattamaan näitä sääntöjä? Mitä voisimme tehdä, jotta rangaistuksensa kärsineillä olisi mahdollisuus integroitua takaisin yhteiskuntaan?
Päällimmäisin ajatukseni liittyy siihen, että rangaistuksen tarkoitus on aina aiheuttaa jonkinlaista kärsimystä rangaistuksen kohteelle. Tarkoitus ei ole kostaa tapahtunutta tekijälle ja siksi rankaiseminen onkin siirretty viranomaisille, jotka puolestaan noudattavat rikoslakia. Rangaistusten perustana ovat teot ei tekijä. Tämä siksi, että järjestelmä kohtelisi ihmisiä tasapuolisesti. Samasta rikoksesta pitäisi siis tulla samanlainen rangaistus. Kyseessä ei ole mikään helppo tehtävä. Vankeus- ja sakkorangaistukset ovat yhteiskunnan määräämiä seuraamuksia rikoksiin syyllistyneille, niiden tarkoitus on osoittaa, että meidän yhteisiä sääntöjämme ei voi rikkoa ilman, että siitä joutuu vastuuseen. Uhrin hyvitys tulee mahdollisten vahingonkorvausten kautta. Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka kuitenkin sotkeutuvat todella helposti toisiinsa. Mitä vakavampi rikos on kyseessä sitä pienempi mahdollisuus on siihen, että uhrin elämä koskaan palaa sellaiseksi kuin se oli ennen rikosta. Uhrin elämää ei korjaa se, että tekijä säilötään loppuiäkseen vankilaan, eikä mikään raha korvaa rikoksesta syntyneitä vaurioita. Ehkä olisi aika miettiä, olisiko olemassa muunlaisia tapoja reagoida rikoksiin ja uusia tapoja rikosten aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen?
Toinen asia, jota jäin miettimään on se, että esimerkiksi vankeusrangaistuksen kärsimys syntyy vapauden menettämisestä. Vankilan tarkoitus ei ole tuottaa minkäänlaista muuta kärsimystä. Itseasiassa päinvastoin, vankilan tehtävänä on tehdä työtä sen eteen, että rangaistustaan suorittavat ovat vapauduttuaan mahdollisimman kykeneviä liittymään takaisin yhteiskuntaan. Olisihan ihan kummallista, mikäli järjestelmä, joka on luotu tuomaan turvaa ja järjestystä, aiheuttaisi uusia ongelmia? Tästä asiasta käydään ihan liian vähän keskustelua. Voimme joko valita kovan linjan, vaatia kovempia rangaistuksia, pitää ihmisiä pitempään vankiloissa. Kuitenkin käsittääkseni kaikki tutkimukset osoittavat, että rikollisuus ei vähene tiukempien rangaistusten myötä. Jos niin olisi, eikö se tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi Teksasissa ei tehtäisi lainkaan rikoksia kuolemanrangaistuksen häilyessä mielessä?
Suunta, jonka voimme valita, kulkee kohti ihmisten kuntouttamista ja sen varmistamista, että vankilasta vapauduttuaan rangaistuksensa suorittaneilla on mahdollisuus selvitä ihan laillisin keinoin. Tämä vaatisi huomattavaa panostusta koko rikosseuraamusalalle. Kunnioitan suuresti ihmisiä, jotka tällä hetkellä työskentelevät alalla. Heille lankeaa kohtuuton osa esimerkiksi päihde- ja mielenterveystyöstä, joka pitäisi tehdä vankilan ulkopuolella. Asiakasmäärän kasvaessa (ja ehkä asiakkaiden ongelmien vaikeusasteen kasvaessa) vankiloita lakkautetaan, henkilökunnan määrä vähenee ja rikkana rokassa ovat jatkuvat organisaatiomuutokset.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että yhteiskunnissa, joissa ihmisten luottamus toisiinsa ja viranomaisiin on suuri, vankimäärät ovat pieniä. On meistä itsestämme kiinni arvostammeko tätä luottamusta ja panostammeko siihen, että se pysyy ennallaan tai jopa kasvaa. Mitä meidän pitää tehdä, jotta mahdollisimman moni kunnioittaisi yhteisiä sääntöjämme? Mitä voisimme tehdä luodaksemme sellaisen järjestelmän, jossa rangaistuksensa suorittaneet olisivat motivoituneita jatkossa noudattamaan näitä sääntöjä? Mitä voisimme tehdä, jotta rangaistuksensa kärsineillä olisi mahdollisuus integroitua takaisin yhteiskuntaan?
Saturday, February 5, 2011
Democracy?
We have all seen stories about Egypt. Many of us follow the situation through social media as I do. For example Twitter is full of tweets about Egypt. The more I read, the more I get annoyed of the attitudes of us, who live in western coutries. It seems that the biggest fear is, that the power is going to end up to islamists. It's sad, that we can speak of democracy and then say from outside, who would be the best to create that democracy and all in the same sentence.
Democracy is a process. We can't wrap it up and give it as a present and say, that you have to use this. It has been tried and every time it has failed to work. Democracy is born from within not from outside. People have to want it, because otherwise they won't be active citizens. The process from dictatorship or from very authoritarian system takes time and unfortunately many times it takes also victims. From outside we can support those, who work towards democracy, but we can't say, what kind of society they should create. We should listen more and respect other cultures and religions. If western counries have supported the worst dictators in the past and also in this very moment, it is hypocritical to lecture about democracy.
It would also be a perfect moment spend a little time to think, how democratic society we ourselves live. Has every citizen a true possibility to have an effect to our society or to the issues that touch his/her life? Do we have a system, that supports active citizenship? Do we have a culture, where we can freely speak of important issues and where we feel, that we are heard?
For example if the percentage of those, who vote in the major elections is falling rapidly, what is the level, when we can't anymore say, that we have a living democracy? It isn't enough, that we have a right to vote, we need a society, that supports active citizenship, open conversation, accepts diversity and appreciates it's citizens.
Democracy is a process. We can't wrap it up and give it as a present and say, that you have to use this. It has been tried and every time it has failed to work. Democracy is born from within not from outside. People have to want it, because otherwise they won't be active citizens. The process from dictatorship or from very authoritarian system takes time and unfortunately many times it takes also victims. From outside we can support those, who work towards democracy, but we can't say, what kind of society they should create. We should listen more and respect other cultures and religions. If western counries have supported the worst dictators in the past and also in this very moment, it is hypocritical to lecture about democracy.
It would also be a perfect moment spend a little time to think, how democratic society we ourselves live. Has every citizen a true possibility to have an effect to our society or to the issues that touch his/her life? Do we have a system, that supports active citizenship? Do we have a culture, where we can freely speak of important issues and where we feel, that we are heard?
For example if the percentage of those, who vote in the major elections is falling rapidly, what is the level, when we can't anymore say, that we have a living democracy? It isn't enough, that we have a right to vote, we need a society, that supports active citizenship, open conversation, accepts diversity and appreciates it's citizens.
Tuesday, January 25, 2011
Fairly legal
There has been numerous tv-shows about law and lawyers as long as we have had televisions. Now there are also a show, where the main character is a mediator. The show is called Fairly legal and you can watch the trailer here http://www.youtube.com/watch?v=SNqEEHHeqtI and the whole show from http://www.usanetwork.com/series/fairlylegal/video/fullep/ .
When I watched the trailer and 15 minutes of the show, I had to wonder, what all of that had to do with mediation. I am mediation advisor and my office mediates victim-offender cases. The main point in our mediation is, that the participants have a discussion (or in best cases dialogue) with each other and the mediator is there to support the process, helping participants if they need help. The solution isn't as important as the process of mediation. But good process can lead in situation, where participants create their own solution, and by doing that have a experience of fairness and reconciliation. In best cases everyone wins.
In Fairly legal trailer it's said, that "Kate solves people's problems". I am not a mediator because I want to solve problems of other people, I have enough problems of my own, thank you. I am a mediator, because I want to support people to solve their own problems. My job is to support people to talk to each other, my job is to listen, make questions and sometimes make visible, what people want and need. I am not a party in mediation, but I do have an effect and I hope that effect helps people to talk and listen each other.
Our mediations are always voluntary. If we try to achieve such mediations, where everyone feels, that they have been treated equally and fairly, it's important that they make their decision themselves. We can't define, what kind of decisions are good for others. Sometimes agreements sound redicilous, but they have an enormous meaning for those, who have made the agreement.
I really hope, that there will be a show in future, which tells a more real story of mediation. Because mediation at it's best is unbelievable experience, have all kinds of emotions in it, repairs broken relationships and create new positive ones and shows us how much unused strenghts and abilities people have. It gives us hope, that we can create world, where people are able to listen each other.
When I watched the trailer and 15 minutes of the show, I had to wonder, what all of that had to do with mediation. I am mediation advisor and my office mediates victim-offender cases. The main point in our mediation is, that the participants have a discussion (or in best cases dialogue) with each other and the mediator is there to support the process, helping participants if they need help. The solution isn't as important as the process of mediation. But good process can lead in situation, where participants create their own solution, and by doing that have a experience of fairness and reconciliation. In best cases everyone wins.
In Fairly legal trailer it's said, that "Kate solves people's problems". I am not a mediator because I want to solve problems of other people, I have enough problems of my own, thank you. I am a mediator, because I want to support people to solve their own problems. My job is to support people to talk to each other, my job is to listen, make questions and sometimes make visible, what people want and need. I am not a party in mediation, but I do have an effect and I hope that effect helps people to talk and listen each other.
Our mediations are always voluntary. If we try to achieve such mediations, where everyone feels, that they have been treated equally and fairly, it's important that they make their decision themselves. We can't define, what kind of decisions are good for others. Sometimes agreements sound redicilous, but they have an enormous meaning for those, who have made the agreement.
I really hope, that there will be a show in future, which tells a more real story of mediation. Because mediation at it's best is unbelievable experience, have all kinds of emotions in it, repairs broken relationships and create new positive ones and shows us how much unused strenghts and abilities people have. It gives us hope, that we can create world, where people are able to listen each other.
Tuesday, October 26, 2010
Kirjavinkkejä sovittelijoille / Book tips for mediators
Kirjalista sovittelijoille ja muillekin ihmisten kanssa työtä tekeville
Jacobson, Edward A.: Appreciative moments. Stories and practices for living and working appreciatively.
Neuvottelu / Negotiation
Bens, Ingrid: Facilitating with ease - Core skills for facilitators, team leaders and members, managers, consultants and trainers.
Fisher, Roger & Shapiro, Daniel: Beyond reason. Using emotions as you negotiate.
Fisher, Roger & Ury, William: Getting to yes. Negotiating agreement without giving in.
Kaner, Sam: Facilitators guide to participatory decision-making.
Miettinen, Sami & Torkki, Juhana: Neuvotteluvalta. Miten tulen huippuneuvottelijaksi.
Shell, G. Richard: Neuvottele onnistuneesti.
Torkki, Juhana: Puhevalta. Kuinka kuulijat vakuutetaan.
Ury, William: Myönteinen ei.
Sovittelu / Mediation
Bannink, Fredrike: Handbook of solution-focused conflict management.
Baruch Bush, Robert A& Folger, Joseph P: The Promise of mediation. The Transformative approach to conflict.
Cornelius, Helena & Faire Shoshana: Everyone can win. Responding to conflict constructively.
Dana, Daniel: Conflict resolution.
Glasl, Friedrich: Confronting Conflict. A First-aid Kit for Handling Conflict.
Isokorpi, Tia: Napit vastakkain. Ristiriidat, rajat ja ratkaisut.
Isokorpi, Tia: Pää pyörällä. Kaaoksesta rauhoittumiseen ja aitoon läsnäoloon.
Larsson, Liv: A Helping hand. Mediation with nonviolent communication.
Larsson, Liv: Sovittelun taito.
Larsson, Liv: Sovittelun taito.
Noble, Cinnie: Conflict management coaching
Poikela, Esa (toim): Sovittelu.
Winslade, John & Monk, Gerald: Narratice mediation. A New approach to conflict resolution.
Zehr, Howard: The Little Book of Restorative Justice.
Tunteet / Emotion
Barash, David P & Lipton, Judith Eve: Payback. Why we reataliate, redirect aggression and take revenge.
Baumeister, Roy F. & Tierney, John: Tahdonvoima.
Baumeister, Roy F. & Tierney, John: Tahdonvoima.
Carter, Les & Minirth, Frank: The Anger Workbook.
Goleman, Daniel: Destructive emotions and how we can overcome them.
Kokkonen, Marja: Ihastuttavat, vihastuttavat tunteet. Opi tunteiden säätelyn taito.
Martela, Frank: Tahdonvoiman käyttöohje.
Rantanen, Jarkko: Tunteella!
Reeves, Nancy PhD: A Path through loss. A workbook for healing and growth.
Martela, Frank: Tahdonvoiman käyttöohje.
Rantanen, Jarkko: Tunteella!
Reeves, Nancy PhD: A Path through loss. A workbook for healing and growth.
Segal, Jeanne: The Language of emotional intelligence. The Five essential tools for building powerful and effective relationships
Stein, Steven J & Book, Howard E: The EQ edge. Emotional intelligence and your success.
Thich Nhat Hanh: Viha.
Tipping, Colin C.: Anna anteeksi itsellesi.
Thich Nhat Hanh: Viha.
Tipping, Colin C.: Anna anteeksi itsellesi.
Ajattelu / Thinking
Ariely, Dan: Predictably irrational.
Ariely, Dan: The Upside of Irrationality. The Unexpected Benefits of Defying Logic at Work and at Home.
de Bono, Edward: Thinking course. Powerful tools to transform your thinking.
Brafman, Ori & Brafman, Rom: Sway. Irresistable pull of irrational behaviour.
Isaacs, William: Dialogue and the art of thinking together.
Eagleman, David: Incognito - The secret lives of the brain.
Järvilehto, Lauri: Tee itsestäsi mestariajattelija.
Lehrer, Jonah: The Decisive moment. How the brain makes up its mind.
Marcus, Gary: Kluge. The Haphazard evolution of the human mind.
Pink, Daniel H: The whole new mind. Why right-brainers will rule the future.
Thaler, Richard H & Sunstein, Cass R: Nudge. Improve decisions about health, wealth and happiness.
Arvot / Values
Aaltonen, Tapio, Heiskanen, Erika & Innanen, Pekka: Arvot yksilön ja työyhteisön kehittäjänä.
Frankl, Viktor E: Ihmisyyden rajalla.
Pietilä, Hilkka: Mikä meitä yhdistää. Ihmisyys ja perusarvot.
Turunen, Kari E: Halut, arvot ja valta.
Oikeudenmukaisuus / Justice
Sen, Amartya: The idea of justice.
Zehr, Howard: The Little book of restorative justice.
Vuorovaikutus / Interaction
Aaltonen, Mika & Heikkilä, Titi: Tarinoiden voima.
Heath, Chio & Dan: Switch - How to change things when change is hard.
Hirvihuhta, Harri & Litovaara Anneli: Ratkaisun taito.
Jackson, Paul Z & Waldman, Janine: Positively speaking. The Art of Constructive Conversations with a Solutions Focus.
Katajainen, Antero, Lipponen, Krisse & Litovaara, Anneli: Voimavarat käyttöön.
Kegan, Robert & Lahey, Lisa Laskow: How the way we talk can change the way we work. Seven languages of transformation.
Leu, Lucy: Nonviolent Communication Companion Workbook. A Practical Guide for Individual, Group, or Classroom Study.
Rosenberg, Marshall B: Myötäelämisen taito.
Routarinne, Simo: Valta ja vuorovaikutus.
Thompson, George J: Verbal judo. The Gentle art of persuation.
Tomasello, Michael: Why we cooperate.
Pahuus ja kiltteys / Evilness & niceness
Einhorn, Stefan: Aidosti kiltti.
Laitinen, Merja & Hurtig, Johanna: Pahan kosketus. Ihmisyyden ja auttamistyön varjojen jäljillä.
Zimbardo, Philip: The Lucifer effect. How good people turn evil.
Muuta mielenkiintoista / Miscellaneous
Airaksinen, Timo: Hulluuden houkutus.
Biswas-Diener, Robert: The Courage quotient - How science can make you braver.
Brown, Brene: The Gifts of imperfection - Let go who you think you're supposed to be and embrace who you are.
Burchard, Brendon: The Charge - Activate the 10 human drives that make you feel alive.
Burr, Vivien: Social Constructionism.
Csikszentmihalyi, Mihaly: Flow elämän virta. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu.
Dweck, Carol S.: Mindset the new psychology of success - How we can learn to fulfil our potential.
Haidt, Jonathan: The Happiness hypothesis - Putting ancient wisdom and philosophy to the test of modern science.
Heberlein, Ann: Se ei ollut minun vikani.Jacobson, Edward A.: Appreciative moments. Stories and practices for living and working appreciatively.
Ollila, Maija-Riitta: Lauman valta.
Ridley, Matt: Jalouden alkuperä.
Venkula, Jaana: Fair play jalkapallon sieluna ja käytäntönä
White, Michael: Maps of narrative practices.
Zimbardo, Philip: The Time Paradox.
Tuesday, September 28, 2010
Suomi suomalaisille?
Vaalien lähestyessä mediasta alkaa pukata yhä enemmän maahanmuuttovastaisten puolueiden puhetta. Välillä tuntuu jo siltä, että Suomessa ei muuta olekaan pielessä kuin se, että meille on muuttanut muita, ihan ulkomailta asti. Ihan kuin Suomeen olisi tulossa tulvimalla ihmisiä, jotka vievät meiltä esimerkiksi siivojan ja bussikuskin paikat. Kaikki unelmaduunit menee siis ihan ohi suun, jos olet alkuperäinen suomalainen.
Jos nyt lähdetään sille linjalle, että ulkomaalaiset ovat uhka ja huono asia, miksei hommaa viedä loppuun saakka? Rajat kiinni ja niin tiukat säännöt ja päällystakit jo maassa asuville ulkomaalaisille, että älyävät nopeasti poistua. Televisiosta ja radiosta pitää tulla vain suomalaista ohjelmaa Suomesta, lehdet saavat kirjoittaa myöskin vain kotimaasta. Nettirajoittimet käyttöön, jotta keskustelua voidaan käydä vain toisten suomalaisten kanssa. Eikä omiakaan kansalaisia kannata päästää ulkomaille, jottei ajettelu ja rotu saa huonoja vaikutteita.
Ongelma on siinä, että jos haluamme samaan aikaan olla selkeästi suomalaisia ja erottua muista, maailmassa on ainakin jo yksi tällainen valtio, Pohjois-Korea.
Jos nyt lähdetään sille linjalle, että ulkomaalaiset ovat uhka ja huono asia, miksei hommaa viedä loppuun saakka? Rajat kiinni ja niin tiukat säännöt ja päällystakit jo maassa asuville ulkomaalaisille, että älyävät nopeasti poistua. Televisiosta ja radiosta pitää tulla vain suomalaista ohjelmaa Suomesta, lehdet saavat kirjoittaa myöskin vain kotimaasta. Nettirajoittimet käyttöön, jotta keskustelua voidaan käydä vain toisten suomalaisten kanssa. Eikä omiakaan kansalaisia kannata päästää ulkomaille, jottei ajettelu ja rotu saa huonoja vaikutteita.
Ongelma on siinä, että jos haluamme samaan aikaan olla selkeästi suomalaisia ja erottua muista, maailmassa on ainakin jo yksi tällainen valtio, Pohjois-Korea.
Monday, September 20, 2010
???????????????????????????????????
What do I want? What is important to me? How an I figure out, what is important to me?
Do I appreciate other people? Do I appreciate myself? How does it show? Do I listen others? Do I listen to myself? Do other people listen to me? What kind of effect do I have to other people? How other people effect to me?
What can I do to make world a better place? What can I do to make my own enviroment a better place? Does it matter, what one person does/thinks? If I do nothing, what is the effect of that?
What is the purpose of our lives? What is purpose of my life? Who can evaluate the value of my life? What can do to make my life more purposeful?
What is happiness? Can my happiness be something else than your happiness? Do I have to seek happiness? Can happiness be found? How do I know, when I have reached happiness?
Is there good and bad feelings and emotions? Should I avoid bad feelings/emotions? Can I get rid of bad emotions? How my feelings/emotions effect other people? What is the use of my feelings/emotions? Should I let all my feelings/emotion to show? What is the difference of feeling and acting?
Is it more important to know the answers than to make questions? Is there bad questions? How would learn to make better questions? How would I learn to handle the anxiety of not knowing all answers? Does every question have an answer? When will questions be more important than answers?
Do I appreciate other people? Do I appreciate myself? How does it show? Do I listen others? Do I listen to myself? Do other people listen to me? What kind of effect do I have to other people? How other people effect to me?
What can I do to make world a better place? What can I do to make my own enviroment a better place? Does it matter, what one person does/thinks? If I do nothing, what is the effect of that?
What is the purpose of our lives? What is purpose of my life? Who can evaluate the value of my life? What can do to make my life more purposeful?
What is happiness? Can my happiness be something else than your happiness? Do I have to seek happiness? Can happiness be found? How do I know, when I have reached happiness?
Is there good and bad feelings and emotions? Should I avoid bad feelings/emotions? Can I get rid of bad emotions? How my feelings/emotions effect other people? What is the use of my feelings/emotions? Should I let all my feelings/emotion to show? What is the difference of feeling and acting?
Is it more important to know the answers than to make questions? Is there bad questions? How would learn to make better questions? How would I learn to handle the anxiety of not knowing all answers? Does every question have an answer? When will questions be more important than answers?
Subscribe to:
Posts (Atom)