Oikeutta?

Olen tällä viikolla osallistunut kahtena päivänä luennoille, joissa aiheena on ollut rikokset, niistä annettavat rangaistukset ja rangaistusten täytäntöönpano. Aihe on kiehtova ja herättää aika ajoin kiivastakin keskustelua oikeudenmukaisuudesta ja siitä, onko rangaistuskäytäntömme riittävän tiukka.

Päällimmäisin ajatukseni liittyy siihen, että rangaistuksen tarkoitus on aina aiheuttaa jonkinlaista kärsimystä rangaistuksen kohteelle. Tarkoitus ei ole kostaa tapahtunutta tekijälle ja siksi rankaiseminen onkin siirretty viranomaisille, jotka puolestaan noudattavat rikoslakia. Rangaistusten perustana ovat teot ei tekijä. Tämä siksi, että järjestelmä kohtelisi ihmisiä tasapuolisesti. Samasta rikoksesta pitäisi siis tulla samanlainen rangaistus. Kyseessä ei ole mikään helppo tehtävä. Vankeus- ja sakkorangaistukset ovat yhteiskunnan määräämiä seuraamuksia rikoksiin syyllistyneille, niiden tarkoitus on osoittaa, että meidän yhteisiä sääntöjämme ei voi rikkoa ilman, että siitä joutuu vastuuseen. Uhrin hyvitys tulee mahdollisten vahingonkorvausten kautta. Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka kuitenkin sotkeutuvat todella helposti toisiinsa. Mitä vakavampi rikos on kyseessä sitä pienempi mahdollisuus on siihen, että uhrin elämä koskaan palaa sellaiseksi kuin se oli ennen rikosta. Uhrin elämää ei korjaa se, että tekijä säilötään loppuiäkseen vankilaan, eikä mikään raha korvaa rikoksesta syntyneitä vaurioita. Ehkä olisi aika miettiä, olisiko olemassa muunlaisia tapoja reagoida rikoksiin ja uusia tapoja rikosten aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen?

Toinen asia, jota jäin miettimään on se, että esimerkiksi vankeusrangaistuksen kärsimys syntyy vapauden menettämisestä. Vankilan tarkoitus ei ole tuottaa minkäänlaista muuta kärsimystä. Itseasiassa päinvastoin, vankilan tehtävänä on tehdä työtä sen eteen, että rangaistustaan suorittavat ovat vapauduttuaan mahdollisimman kykeneviä liittymään takaisin yhteiskuntaan. Olisihan ihan kummallista, mikäli järjestelmä, joka on luotu tuomaan turvaa ja järjestystä, aiheuttaisi uusia ongelmia? Tästä asiasta käydään ihan liian vähän keskustelua. Voimme joko valita kovan linjan, vaatia kovempia rangaistuksia, pitää ihmisiä pitempään vankiloissa. Kuitenkin käsittääkseni kaikki tutkimukset osoittavat, että rikollisuus ei vähene tiukempien rangaistusten myötä. Jos niin olisi, eikö se tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi Teksasissa ei tehtäisi lainkaan rikoksia kuolemanrangaistuksen häilyessä mielessä?

Suunta, jonka voimme valita, kulkee kohti ihmisten kuntouttamista ja sen varmistamista, että vankilasta vapauduttuaan rangaistuksensa suorittaneilla on mahdollisuus selvitä ihan laillisin keinoin. Tämä vaatisi huomattavaa panostusta koko rikosseuraamusalalle. Kunnioitan suuresti ihmisiä, jotka tällä hetkellä työskentelevät alalla. Heille lankeaa kohtuuton osa esimerkiksi päihde- ja mielenterveystyöstä, joka pitäisi tehdä vankilan ulkopuolella. Asiakasmäärän kasvaessa (ja ehkä asiakkaiden ongelmien vaikeusasteen kasvaessa) vankiloita lakkautetaan, henkilökunnan määrä vähenee ja rikkana rokassa ovat jatkuvat organisaatiomuutokset.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että yhteiskunnissa, joissa ihmisten luottamus toisiinsa ja viranomaisiin on suuri, vankimäärät ovat pieniä. On meistä itsestämme kiinni arvostammeko tätä luottamusta ja panostammeko siihen, että se pysyy ennallaan tai jopa kasvaa. Mitä meidän pitää tehdä, jotta mahdollisimman moni kunnioittaisi yhteisiä sääntöjämme? Mitä voisimme tehdä luodaksemme sellaisen järjestelmän, jossa rangaistuksensa suorittaneet olisivat motivoituneita jatkossa noudattamaan näitä sääntöjä? Mitä voisimme tehdä, jotta rangaistuksensa kärsineillä olisi mahdollisuus integroitua takaisin yhteiskuntaan?