Oppivan vapaaehtoistoimijoiden yhteisön rakentaminen ja ohjaaminen

Toimin kuusi ja puoli vuotta rikos- ja riita-asioiden sovittelun ohjaajana Setlementti Louhelan sovittelutoimistossa. Aloitin työni 2006, kun sovittelulaki oli juuri tullut voimaan. Olin siinä onnellisessa asemassa, että vaikka sovittelua oli ollut aiemmin Järvenpäässä ja Keravalla, aloittaessani toiminta laajentui huomattavasti ja pääsimme ikään kuin aloittamaan uudelleen – kuitenkin jo olemassa olevan kokemuksen pohjalta. Olin myös itse toiminut tovin vapaaehtoissovittelijana, minulla oli siis ymmärrys, mitä vapaaehtoistoimijana oleminen merkitsi.

Mitä tavoitellaan?

Olennaisinta mielestäni on se, että jo alussa mietitään, minkälainen yhteisö halutaan saada aikaan ja mitkä ovat tärkeimmät asiat, joiden on toteuduttava, jotta yhteisön olemassaolon tavoite saavutetaan. Sovittelijoiden kohdalla tavoite oli kouluttaa ja ohjata sellaisia vapaaehtoistoimijoita, jotka osaisivat tukea sovittelun osapuolia ratkaisemaan itse kulloinkin käsittelyssä olevat asiat. Pohjimmiltaan sovittelijan työ pohjautuu vahvasti hänen vuorovaikutuskykyihinsä ja taitoonsa ohjata ihmiset keskustelemaan asioista, jotka edistävät yhteisen näkemyksen syntymistä. Koska yksikään sovitteluasia ei ole samanlainen, hyvä sovittelija kehittyy koko ajan ja on halukas oppimaan uusia asioita itsestään ja siitä, miten me ihmiset toimimme erilaisissa tilanteissa.

Vuosien mittaan päädyin siihen tulokseen, että sovittelussa, niin kuin muussakin elämässä, oppiminen on keskeinen asia. Siksi kaikessa sovittelijoiden kanssa toteutettavassa toiminnassa pitäisi miettiä, miten oppimisesta tehdään motivoivaa ja palkitsevaa. Tämä on olennaista kaikille osapuolille.:

• Asiakkaille, koska tämä on mielestäni ainoa tapa taata sovittelun laatu
• Sovittelijoille, koska sovittelussa opitut asiat usein auttavat myös omassa elämässä ja koska silloin jokainen sovittelu nähdään myönteisenä haasteena
• Sovittelun työntekijöille, koska ohjaaminen helpottuu merkittävästi, kun sovittelijat haluavat aidosti oppia. Myös palautteen antaminen helpottuu.

Yhteisön perusta

Mitkä asiat ovat tärkeitä, kun halutaan luoda ja kehittää oppivaa yhteisöä? Perusta lepää hyvän vuorovaikutuksen päällä. Sovittelijoille on synnyttävä tunne siitä, että heitä kuullaan aidosti ja että heidän kokemuksensa ja ajatuksensa ovat tärkeitä. Alusta asti pitäisi pystyä luomaan niin turvallinen ympäristö, ettei olisi mitään niin vaikeaa asiaa, josta sovittelijat eivät uskaltaisi tulla puhumaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jo peruskoulutus pitää rakentaa niin, että jokaisella osallistujalla on mahdollisuus tuoda oma äänensä esiin. Siksi koulutus ei voi olla pelkkää luennoimista. Siihen on sisällyttävä osioita, joissa koulutuksessa olevat pääsevät keskustelemaan keskenään pienemmissä ryhmissä. Kouluttajan on pidettävä huolta siitä, että jokainen saa sanoa sanottavansa. Jos näihin asioihin ei kiinnitetä huomiota, kovin nopeasti käy niin, että aktiivisimmat hoitavat puhumisen. Silloin osalle ihmisistä voi jäädä sellainen mielikuva, ettei heidän ajatuksensa ole tärkeitä.

On ehdottoman tärkeää, että sovittelijat ottavat rohkeasti esiin kaikki asiat, jotka heitä mietityttää. Jos kynnys puhua ja ottaa yhteyttä kasvaa liian suureksi, todennäköisesti tärkeitäkin asioita jää käsittelemättä. Tämä pätee esimerkiksi asenteisiin. Meillä kaikilla on myös negatiivisia asenteita. Sen sijaan että piilottaisimme ne, tarvitsemme turvallisen ympäristön, jossa voimme avoimesti keskustella niistä. Se on ainoa tapa, jolla voimme vaikuttaa siihen, etteivät ko. asenteet vaikuta toimintaamme. Sen sijaan, että ihminen heti tuomittaisiin negatiivisiksi koetuista asenteista, niitä pitäisi pystyä yhdessä tutkimaan ja miettimään, mistä ne syntyvät ja miten ne vaikuttavat toimintaamme.

Palautteen antamisen vaikeus?

Kun sovittelijoita ohjataan ja tuetaan oppimaan, myös palautteen antaminen helpottuu. Palaute pitäisi nähdä asiana, jolla pyritään parantamaan ja helpottamaan toimintaa. Kun perusmotivaatio on kehittyä, ei ole olemassa sellaista asiaa kuin negatiivinen palaute. Kaikki asiallinen palaute toimii kehittymistä tukien. Erittäin tärkeää on muistaa antaa myös kiitosta hyvin tehdystä työstä. Tämä tukee sitä mikä jo toimii ja kannustaa jatkamaan samalla polulla. Työntekijälle palautekeskustelut tarjoavat mahdollisuuden oppia sovittelusta yhdessä sovittelijan kanssa ja siksi on tärkeää tehdä hyviä kysymyksiä. Samalla sovittelija saa kokemuksen siitä, että hänen työtään arvostetaan ja että siitä ollaan kiinnostuneita.

Väistämättä sovittelijat törmäävät sovitteluihin, joissa ihmiset eivät pääse yhteisymmärrykseen ja joissa sovittelijat kokevat epäonnistuneensa. Näiden tilanteiden purkaminen on tärkeää. Olennaista on miettiä, mitä tilanteesta opittiin ja oliko jotain sellaista, mitä voisi tehdä toisin seuraavalla kerralla. Koulutuksissa ja tapaamisissa pitää aktiivisesti pyytää sovittelijoita kertomaan tarinoita myös onnistuneista sovitteluista. Liian harvoin mietimme, miksi jokin asia onnistui, mitä sen eteen tehtiin ja oliko onnistumisen takana jokin erityinen taito tai teko. Työntekijöiden pitää tukea sovittelijoita rakentamaan myös onnistumisen tarinoita, jottei päällimmäiseksi jää aina mielikuva vaikeuksista.

Miksi oppimiseen motivointi on tärkeää?

Sovittelu on haastavaa vapaaehtoistyötä ja ilmapiirin pitää olla sellainen, että on mukava ottaa yhteyttä, on mukava tulla koulutuksiin ja muihin tilaisuuksiin. Mikään yhteisö ei pysy kasassa, jos aina keskitytään vain ongelmiin. Siksi pitää aktiivisesti miettiä, millä pidetään yllä sellaista harmoniaa, etteivät ihmiset uuvu vapaaehtoistyössä. Oppimisen on parhaimmillaan hauskaa. Oppivan ja motivoituneen vapaaehtoistoimijoiden yhteisön kehittäminen vaatii kunnollisen pohjatyön ja suunnitelman. Se vaatii vision siitä, millä lailla oppimista tuetaan arkipäivän työssä, koulutuksissa ja tapaamisissa. Kuitenkin kaikki työ yhteisön eteen kannattaa tehdä. Se tekee työstä kaikille osallisille mielenkiintoista ja haastavaa. Ja se tarjoaa joka päivä mahdollisuuden oppia jotain uutta. Oppiva ja utelias asenne tukee kaikkien jaksamista. Se luo ilmapiirin, jossa kaikki työskentelevät yhdessä parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi. Parhaimmillaan se mahdollistaa sovittelun ydin ajatuksen: ei ole häviäjiä – kaikki osalliset voittavat.

Julkaistu Spiikki- lehdessä 1/2013

The art of asking questions

In our world we value answers, when we really should value questions and those who ask. As children we ask questions after another and that's how we create picture of our world. It's a real shame, that too many times the curiosity is killed and we forget the art of wondering and asking questions. But we can relearn and develop ourselves to be artists in asking questions.

How do you do it? First you must not fear to ask questions. Don't expect, that you get perfect answer to your every question. And understand, that people don't have to answer every time. Great thing about asking questions is, that you can practice it where ever you are.

How to do excellent questions? First you have to learn to listen. More so you need to have true intention of understanding the person/s you listen. The best questions born from listening and from dialogue. Then you should learn to do such questions, which invite people to think and tell, what they are thinking. Questions to which others can answer only yes or no are way to use power. And that's why people sometimes feel like they are interrogated. When you master that skill of open and inviting questions, then should evaluate are your questions such, that they have some positive effect.

The art of asking questions is bit similar than driving a car. The more you practice the more the skill becomes automatic. First it might be wise to have a pen and paper and to write down the questions, so you can concentrate to listening. But with a practice you probably don't need paper in the end.

With every question you can make your world more interesting and colourful. You have a chance of understanding better people around you and you might learn something new every day.

The true power is in the questions.

Change = learning - learning = change ?

As I was walking in a lovely winter weather, two thoughts started to circle in my mind. First one is about management. We are trying to manage change, creativity and conflicts. If you made a search in google, you wound probably find infinite number of blogs and articles about those. But are we trying to manage wrong things? What if we tried to manage learning? What if we'll try to manage learning mindset? What if we'll try to support curiosity and try to inspire people to challenge themselves?

The second thought was, that maybe we really can't manage change, creativity, conflicts or learning. Maybe we should try to lead people to learn? We should create such environments, where we lead people to learn with our own example. What would it take to create such space?

What do you think?

Day 58

These are the latest results of my cooking project. It started over 2 years ago, because I needed to have more variety of the food I eat. First I collected easy to do recipies. Already at the start I found many recipies which had beet root in, and I have been in love of that red root vegetable ever since. These are patties, that have minced meat and beet root in them and they are absolutely delicious!

Day 57

I have been trying to take pictures of squirrels, but most of the time they are just too fast for my camera. I think (or want to believe so), that this one is the same I have seen before. It was almost like he wanted me to get the picture. So here is the city squirrel from Korso.

Day 56

This autumn there has been lots of birds flying in flocks. It's amazing to follow, what kind of patterns the birds do, flocks divine, come back again, disappear, when birds find suitable tree. Sometimes when it's dark, you can hear the birds, but not see them. Then the feeling is almost like in the movie The Birds. Little suspense to every day live!

Day 55

I am lucky, because I have had an opportunity to see and sometimes even to participate to multicultural work. These cupcakes were made for the international evening of Setlementti Louhela. These events have always been very vibrant, almost breath taking. Today we heard about different countries and cultures, enjoyed of variety of music and dance and met many new friends from all over the world. And I bet it brought a wide smile to faces of everyone of us.